Koulu ei maistu, eikä läksyt suju


Julkinen

Mietin lasten vaikeutta koulunkäynnin ja läksyjen suhteen.

Television “viisaissa” yksi ehdotti kirjojen puuttumista. Muut irvailivat kelkasta pudonneen “ai kaikki oli ennen hyvin” ajatusta.

Paluu kouluun osa 1.

Kirja on konkreettinen. Sen nimi kertoo, mitä siinä on. Kun sen laittaa pöydälle, tietää, mitä pitää tehdä. Sivut kääntyvät ja merkki näyttää missä mennään. Sen hahmottaminen on helppoa, samoin sisällön.

Minä olen ostanut ensimmäisen kannettavan vuonna 1993 eli 29 vuotta sitten. Lisäksi silloin oli pöytäkone ja takana jo vuosia tietokoneen käyttämistä. Olen pelannut pelejä ja käytän erilaisia kanavia ahkerasti – niinkuin kaikki kaverinikin. Silti kirjaa ei opiskelussa voita mikään.

Kirja on rauhoittava. Se kohdistaa ajatuksen. Ei tarvitse kruisailla eikä ohittaa houkutuksia. Kone voi olla auki lisätietojen hakua tai kääntämistä varten.

Koulukirjat takaisin. Tulostaminen on toinen vaihtoehto (kallista).

Itse tulostan materiaalin, jota en saa kirjana, jos se on keskeistä. Kopioin sen ensin mustavalkoisena ja kuvattomana tulostettavaksi. Alleviivamiinen, omat painotukset ja muistiinpanot marginaalissa tekevät materiaalista omaa ja hallittavaa.

Vesilasi viereen. Kello eteen. Jalka kiinni nauhalla ja rusetti perään. Aika 20 minuuttia – sen jälkeen voi käydä vessassa, syödä karkin, jumpata. Viiden minuutin kuluttua takaisin ja aikuinen katsoo paljonko läksystä on tehty. Piirtää siitä viivan, joka näyttää määrän kokonaisuuden suhteen.

Lapsi oppii opiskelun tekniikkaa, ajan tajua, levottomuuden merkityksen, näkee konkreettisesti jokaisen jakson tuloksen ja voi pohtia kohtia, jotka jumittavat.

Koulussa viittaaminen ja osallistuminen luovat motivaatiota. Haaste, joka kerrotaan opettajalle. Viittaa 40 kertaa ja saat sen jälkeen …. Kokemuksen mukaan lapsi viittaa pari kertaa koemielessä huvikseen. Kynnys osallistumiseen kuitenkin mataloituu ja lapsi pääsee eteenpäin opiskelun tiellä.

Jos rooli muuttuu ja muut lapset naureskelevat sitä, voi kertoa itsekin naureskellen vedosta, joka on lyöty vanhempien kanssa. Kun kokeilu on ohi, lapsen viittaamiseen on totuttu ja hän voi jatkaa osallistumistaan muiden kiinnittämättä siihen huomioita.

Lapselle voi verrata koulua tietokonepelin tasoihin. Mikä on se portti, josta halutaan kävellä maailmaan: maanviljelijä, rekkakuski, opettaja, lääkäri, eläinhoitaja, toimittaja tai poliisi. Miten sinne päästään.

Motivaatio ja kauas katsominen auttavat lasta. Yleensä malli otetaan jostain itseä lähellä olevasta. Tottumus ajatella ja kuvitella tuo vaihtoehtoja ja tavoitteet vaihtuvat.

Kuva: edistyneen opiskelijan vapaampi lukuasento

About the author